Mitä YouTube-algoritmi tietää tiedeviestinnästä, mutta tutkijat eivät?

Kun tieteentekijä haluaa saada päätöksentekijän kiinnostumaan innovaatiostaan, innostus sytytetään kehyksellä. Sama asia kerrottuna eri näkökulmasta voi ratkaista bisneskumppanuuden tai jättää sen syntymättä. 

Esiteini-ikäinen poikani tuijottaa taas YouTubea. Olen kome…kehottanut jo monta kertaa häntä laittamaan iPadin pois, mutta hän ei kuule eikä näe, ei edes vastaa. Menen viereen valmistautuen henkisesti taisteluun. ”Mutta äiti, mä katson videota siitä, miten ihmislaji kehittyi.” 

Toden totta, hänen ruudullaan pyörii Kurzgesagtin värikäs animaatio, jossa selitetään kiinnostavalla tavalla, millaisia kehitysvaiheita homo sapiensilla on ollut ja miten olemme ajan kuluessa kehittäneet monimutkaisen ja teknologisen yhteiskunnan, jossa elämme.  

Hämmennyn. Ruutuaikaa ja YouTubea – ei hyvä. Tiedettä lapselle – hyvä. Pitääkö pädi laittaa pois vai ei?  

Samalla kun pohdin kasvatuksellista ulottuvuutta, lapseni jatkaa videon katselua. Hän on erittäin kiinnostunut luonnontieteistä ja historiasta, mutta kerää tietoa tavalla, joka aiheuttaa itselleni sisäistä ristiriitaa: hän katsoo YouTube-videoita. Lukee hän tietokirjojakin, mutta ruutu vetää selvästi enemmän puoleensa. Minä puolestani olen kasvanut lukemaan, ja videoiden katselu on mielestäni hidasta, raskasta ja jopa tylsää, kun taas tekstin voin silmäillä nopeasti ja omaan tahtiini.  

Minun ja lapseni välillä avautuva sukupolvien kuilu heijastaa sitä tiedonvälityksen murrosta, joka on ajanut tiedeviestinnän pinteeseen viime vuosina. Tieteellinen sisältö on olemukseltaan kompleksista, selittävää ja pitkäkestoista, kun taas tänä päivänä silmillemme tarjotaan sisältöä, joka on nopeatempoista, visuaalista ja henkilökohtaista. Tieteen läpimurroista uutisoidaan edelleen perinteisessä mediassa, mutta sosiaalisen median asema on vahvistunut merkittävästi viime vuosien aikana.  

Monet silmäparit ovat siirtyneet iltauutisisten ääreltä Insta-fiidiin tai TikTokiin. Lyhyet sisältöpätkät houkuttelevat huomion itseensä kuin hunajapurkki kärpästä ja algoritmi päättää, millaisia sisältöjä eteesi tarjoillaan. 

Mutta poikani katsoo silti tiedettä omasta halustaan illasta toiseen. Kurzgesagt ja muut vastaavat toimijat ovat oivaltaneet, millainen tiedesisältö toimii nykypäivän katsojille: tiivis, viihdyttävä ja kerronnallinen.  

Tarina se on, mikä toimii

Kurzgesagtin kantava voima on narratiivi. Se kertoo kiinnostavia tarinoita ja pukee monimutkaisetkin asiat ymmärrettäviksi sanoiksi ja kuviksi.  

Aivotutkimus osoittaa, että vahva narratiivinen sisältö saa eri ihmisten aivotoiminnan muistuttamaan toisiaan huomattavasti enemmän kuin sisältö ilman tarinaa. Tarina synkronoi ajattelua tavalla, johon pelkkä tiedonvälitys ei pysty.  

Tiedeviestinnässä tämä tarkoittaa kehystämistä. Kerro asia siitä kulmasta, joka on oleellinen kuulijalle.  

Yksinkertaistettuna: Teknologia itsessään kiinnostaa insinööriä, mutta hankintapäättäjä haluaa tietää, mitä teknologia saa aikaan. Teollisuusjohtaja ostaa elektrolyysin sijaan varmuuden siitä, että hänen tuotantolaitoksensa pysyy kilpailukykyisenä vuosikymmenen päästä. Sairaalan johto haluaa varmistaa, että potilaat saavat diagnoosin ajoissa ja ostavat sen takia kuvantamisalgoritmin.   

Kerronnallinen tiedeviestintä auttaa ymmärtämään ja yhdistämään asioita toisiinsa. Kun selvität narratiivin keinoin, miksi innovaatiosi toimii ja ennen kaikkea, mitä sillä voidaan saavuttaa, lamppu syttyy hänelläkin, joka sai koulussa kemian tai fysiikan arvosanaksi kutosen. Selkeä perustelu teknologian eduista avaa ovia niin yritysten kuin rahoittajienkin suuntaan.  

Puhu ostajan, ei tutkimuksen kieltä

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa tiedeviestinnälle?  

Näin tavoitat bisnesihmiset, jotka puhuvat kyllä sujuvaa taloutta, mutta tiedekieli on heille hepreaa:  

• Tiivistä ydinviesti yhteen lauseeseen: mitä innovaatio tekee, kenelle ja milloin. Jätä pois turhan tarkka selostus siitä, miten se toimii 

• Kerro tarina ongelmasta, ei teknologiasta käsin: mikä on se tilanne tai haaste, jonka ratkaisemiseen innovaatio vastaa 

• Näytä, mitä tapahtuu, jos yritys ei toimi. Riski ja menetys puhuttelevat päätöksentekijää usein vahvemmin kuin mahdollisuus 

• Unohda tieteenalan termit ja puhu toimialan omalla sanastolla: tuottavuus, kustannustehokkuus, kilpailukyky, sääntelyvaatimukset 

• Rakenna näkyvyyttä ennen suoraa kontaktia: toimialan tapahtumat, asiantuntijapaneelit, medianäkyvyys ja LinkedIn-läsnäolo luovat luottamusta, jonka pohjustaa syvemmän yhteyden luomista 

• Toista viesti eri kanavissa: yksittäinen artikkeli tai julkaisu ei riitä, mutta johdonmukainen läsnäolo eri kanavissa rakentaa tunnistettavuutta ajan myötä.  

Aika entinen ei koskaan enää palaa. Minun on turha haikailla, että poikani laittaisi kännykän sivuun ja keskittyisi pelkästään kirjoihin. Myös tiedeviestijän on uskallettava rohkeasti astua valokeilaan ja maalata tulevaisuuden näkymiä omasta asiantuntemuksestaan käsin. On otettava haltuun somekanavat ja haettava sitkeästi näkyvyyttä mediassa. On näet tieteen etu tulla näkyväksi ja tieteilijöiden tehtävä tuoda innovaatiot niiden ihmisten tietoisuuteen, jotka voivat niillä jotain tehdä. 

Me Netprofilella voimme antaa apua mutkikkaankin teknologian sanoittamiseen ja toimivan narratiivin löytämiseen. Ota yhteyttä!