Mitä on tapahtumassa luottamukselle eli tuhoaako tekoäly sivilisaation?

Luottamus on monessa asiassa nyt koetuksella. Deepfke-videot ja alati taitavammat huijausyritykset säikäyttävät ihmisiä suhtautumaan epäluuloisesti niin mediaan, someen kuin puhelinsoittoihinkin. Tekoäly hapertaa uskottavuutta, koska ihmiset eivät voi olla varmoja, onko sen tuottama sisältö validia vai ei. Epäluulo läikkyy tekoälyboteista toisiin ihmisiin. Jos jonkun tuottama sisältö on selvästi tehty tekoälyllä, ovatko henkilön hengentuotteet ylipäätään totta?

Tämän vuoden SuomiAreenassa luottamus oli yksi pääteemoista. Tapahtuman keskusteluissa oltiin huolissaan nuorten uskosta tulevaisuuteen sekä kansalaisten luottamuksesta politiikkaan ja päätöksentekijöihin, tieteeseen ja mediaan. Kysyttiin, onko luottamus instituutioihin koetuksella, ja pohdittiin sitä, miten viestinnällinen ja teknologinen kehitys valitettavasti tällä hetkellä nakertavat luottamuksen rakentamista.

Lue myös: SuomiAreenan lavoilla tapahtuu paljon, lavojen välissä vielä enemmän. 

Porin viikolla luottamuksesta keskustelivat muun muassa Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma, aivotutkija Katri Saarikivi ja journalisti Laura Saarikoski. Luottamuspulan kärjistyminen huolestutti heitäkin. Keskustelussa todettiin, että terve kriittisyys muuttuu tuhoavaksi, kun epäilläänkin kaikkea, eikä uskota enää mihinkään.  

Syitä tilanteeseen haettiin niin yhteiskunnasta kuin somestakin. Aunesluoma ja Saarikivi olivat yhtä mieltä siitä, että ihmiset ovat kadottaneet tunteen omasta toimijuudesta, mikä ajaa etsimään syitä omalle tilanteelle ulkopuolelta. Uhan tunnetta käytetään somessa tietoisesti hyväksi: aivomme on rakennettu säästämään energiaa, joten yksinkertaiset ja yksinkertaistavat selitykset kiinnostavat meitä enemmän kuin monimutkaiset.  

Laura Saarikoski on viettänyt paljon aikaa Yhdysvalloissa, ja havainnut, että siellä salaliittoteoriat ovat jo valtavan yleisiä ja ihan tavalliset ihmiset uskovat niihin, niin uskomattomalta kuin se meistä tuntuukin.  

Olemmeko ajautumassa yhä pahempien vastakkainasettelujen ristiaallokkoon? Joko kohta on edessä tilanne, jossa ihmiset jakautuvat pieniin kilpaileviin ja ryösteleviin ryhmiin ja Mel Gibson ajaa tuunatulla autolla autiomaassa? 

Paneelissa tarjottiin kuitenkin myös toivonpilkahduksia. Emme ole aseettomia tämän kehityksen edessä.  

Saarikoski kertoi, että tutkitusti turvallisuutta lisää, kun valeuutisilla pelottelun sijaan ihmisille opetetaan, mitä luotettava tieto on ja mistä sen tunnistaa. Suomessa myös media nauttii edelleen vahvaa arvostusta, ja sieltä tarkistetaan, onko jokin asia totta. Jatkossa medialle maksetaankin luotettavuudesta, ei uutisvirrasta.

Aunesluoma huomautti, että tietoa on jo niin paljon, että aivomme ylikuormittuvat. Tarvitsemme kuratoitua tietoa ja auktoriteetteja, jotka kertovat, mikä on tärkeää. Esimerkiksi mediaa!

Epäluulo on osin harhaa 

Tutkimuksen valossa luottamuspula ei ole äitynyt niin pahaksi kuin usein ajatellaan.  

Yhdysvaltalainen tutkimusverkosto More in Common on toistuvasti osoittanut niin sanotun “Perception Gapin” olemassaolon: ihmiset yliarvioivat systemaattisesti sen, kuinka äärimmäisiä, vihamielisiä ja vaarallisia toiset ihmiset todellisuudessa ovat. Mitä suurempi tämä harhakuva on, sitä varautuneemmaksi ihminen itsekin muuttuu ja kierre ruokkii itseään. Todellisuudessa olemme vähemmän jakautuneita ja vähemmän epäluuloisia kuin ajatellaan. 

Suomessa on perinteisesti ollut vahva luottamus auktoriteetteihin ja instituutioihin. Meillä esimerkiksi media ei ole menettänyt arvostustaan.  

Tuoreen Uutismedioiden Luottamus&Maine 2026 -tutkimuksen mukaan Suomessa luotetaan erityisesti STT:hen ja Uusi Juttu -mediaan, jotka saavat parhaat luottamusarvosanat. Niiden perässä tulevat Helsingin Sanomat ja Yle. Suomalaiset luottavat Yleen huomattavasti enemmän kuin britit BBC:hen.   

Kesäkuun lopussa julkaistu OECD:n tutkimus puolestaan kertoo, että yhdeksän kymmenestä suomalaisesta luottaa poliisiin ja puolustusvoimiin. Yhdeksän kymmenestä! 

Aikamoisia lukuja, jotka kertovat, että maamme vakaus ei ole kovinkaan uhattuna. Vielä en lähtisi hamstraamaan bensaa tai vessapaperia noiden lukujen perusteella. 

Koettu epäluottamuksen aikakausi ja mitattu luottamuksen taso eivät kohtaa. Osa dystopiasta on siis optista harhaa, jota, ironista kyllä, somen algoritmit vahvistavat.  

Kansainvälisesti tilanne on kuitenkin toinen. Vuoden 2026 Edelman Trust Barometer -tutkimus osoittaa, että instituutioiden – hallitusjohtajien, suurten uutisorganisaatioiden, kansainvälisten yritysjohtajien – nauttima arvostus on laskenut selvästi viime vuosina. Samaan aikaan luottamus lähipiiriin, kuten naapureihin, perheeseen ja ystäviin, on noussut. 

Vaikuttaa siis siltä, että luottamus itsessään ei häviä, vaan suuntautuu eri tahoihin kuin ennen. Abstraktit auktoriteetit menettävät vaikutusvaltaansa. Ihminen ja inhimillisyys puolestaan koetaan luottamuksen arvoisiksi.  

Inhimillisyys nousee arvoonsa 

Juhana Aunesluoma sanoi SuomiAreenan paneelissa osuvasti, että kasvokkainen kohtaaminen on inhimillinen supervoima. Politiikan tutkimuksessa sen tiedetään olevan tehokkain tapa ratkaista jopa vakavimpia kansainvälisiä kriisejä.  

Sama logiikka pätee pienemmässä mittakaavassa jokaiseen brändiin ja organisaatioon. Kun etäinen auktoriteetti menettää uskottavuuttaan, tilalle nousee ihminen: asiantuntija, jolla on tunnistettava nimi, ääni ja vastuu sanomisistaan. 

Luottamusta rakennetaan jatkossa sillä, että ihminen näkyy omana itsenään. Tunnistamme inhimillisen tekijän, kun asiantuntija esiintyy omilla kasvoillaan, työntekijä kertoo asioista omin sanoin tai kohtaamme toisen kasvotusten, eikä pelkän tekstin välityksellä. Samalla uskottavien brändien arvo kasvaa. 

Uskallan siis väittää, että survivalistiksi ei tarvitse vielä opiskella ainakaan tekoälyn vuoksi. Sen sijaan kannattaa panostaa siihen, että sinuun luotetaan.  

Me Netprofilella valmennamme organisaatiosi asiantuntijat ottamaan kantaa, herättämään keskustelua ja esiintymään vakuuttavasti – eli kasvattamaan luottamusta. Lue lisää täältä.