Miksi nauramme hallituksen huoneissa, hautajaisissa ja sodassa?  

Saatamme kuvitella, että onnellisuus tuottaa naurua, vaikka asia taitaa olla toisin päin. Nauru tuottaa onnellisuutta. Onnellisimmillani en todellakaan naura, vaan silmät kostuvat, ääni värisee ja pala nousee kurkkuun. Posket kiiltävät onnenkyynelten tulvasta ja voisin syleillä koko maailmaa. Onnellisuus on hiljaista.  

Me maailman onnellisimman kansan ihmiset ihmettelemme onnellisuuttamme. Ehkä siksi, että yhdistämme onnellisuuden jatkuvaan Pepsodent-hymyyn ja positiivarimaiseen myönteisyyteen? Onnellisuustutkijat ovat kuitenkin kertoneet, että niin yksinkertainen asia kuin toisen auttaminen tekee ihmisen onnelliseksi. Oman kokemukseni mukaan suomalaiset ovat hyvin innokkaita auttamaan toisiaan ja muita erityisesti vapaaehtoistoiminnan kautta. Siinä se on, onnemme salaisuus. 

Toki silmiini lentää roskia myös suuren surun äärellä. Mutta kun suruitku loppuu ja kipu jatkuu, suupieli saattaa venähtää yllättävään nauruun. Parhaat hautajaispuheeni ovat itkettäneet vähän, mutta naurattaneet paljon enemmän. Kun itku ei enää lievitä kurjaa oloa, pitää siirtyä kovempaan keinoon –- nauruun. Se lievittää henkistä surukipua. Yhdessä nauraminen muistotilaisuudessa tekee myös meistä vahvempia kestämään kärsimystä.

Ristiriitaisuuksien ja tuskan äärellä kiroillaan ja nauretaan

Vatsalihaksia ja koko kroppaa hytkyttävä nauru saa yllättävän usein kipinänsä tuskasta, tilanteesta, jossa on sisäisiä tai ulkoisia ristiriitaisuuksia. Nauru on spontaani ja vilpitön reaktio, joka helpottaa ristiriidan tuskaa yhtä nopeasti kuin ärräpäinen kiroilu lievittää kipua vasaran osuessa sormeen.  

Ei ole siis mitenkään yllättävää, että suosittu komiikkataide, standup, rakentuu pääsääntöisesti epämukavuuden ja sovinnaisuuden rajapinnoille. Se vie meidät ristiriitaisuuksien äärelle purkamaan koettua tai samaistuttavaa tuskaa ja epämukavuutta yhdessä.  

Yhdessä standupille nauraminen vapauttaa tunnelukkoja. Suurten henkilökohtaisten menetysten ja eksistentiaalisten kriisien tuomat murheet kulkevat kanssamme koko elämämme, joskus ne painavat rintaa niin, että ahdistaa. Nauru tuo nopeasti kaivattua helpotusta.

Komiikan kontekstissa nostetaan kissat ja saappaat pöydälle

Nauru rentouttaa ja tekee tilaa uusille ajatuksille. Se saa meidät kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiamme paremmin. Yhteiset tilaisuudet ja juhlat ovat luontaisia hetkiä rakentaa ymmärrystä ja nauraa yhdessä.  

Aikamme repiviä ilmiöitä oivaltavasti standupin keinoilla käsittelevän Wanda O Rly:n drag-esitys pikkujouluissamme pysäytti minut ajattelemaan esitystaiteen voimaa ja huumorin haasteita.  

Saimme reisisaappaan mitalla viettelevää burleskia, älykkäästi meitä roustaavaa standupia, monimuotoisuuden ymmärrystä ja tietysti toivomiamme insinöörivitsejä. Todistimme häkellyttävää taitoa ja oivallista huumoria samalla, kun pikkujouluihimme tätä show’ta seuraamaan päästämämme YleLEn toimittaja ja kameramiesuvaaja poimivat parhaita paloja juttuaan varten. (linkki juttuun)

Hieman aikaisemmin toisaalla samantyyppinen burleskiryhmän esitys oli jakanut mielipiteitää. Sipoon kunnan pikkujoulushow oli päätynyt mediakohuna puheenaiheeksi. Kaikki katsojat eivät olleet nähneet eroa stripteasen ja burleskin välillä. Raja voi olla veteen piirretty, mutta kyllä se siellä yleensä ammattilaisten käsissä on hyvin hallussaolemassa.

Viihde on äärimmäisen vaikuttavaa viestintää ja huumorissa on riskit., Ssiksi mekin suunnittelimme Wandan kanssa tilaisuutemme onnistumisen raameja. Me saimme nauraa itsellemme, duuneillemme ja alallemme.

Rajojen hakeminen kuuluu standupin ja burleskin kaltaisiin esittäviin taiteisiin sisäänrakennettuna ja aina on mahdollista, että joku närkästyy. Meillä Wanda viihdytti ja nauratti yhteisesti keskustellun viitekehyksen raameissa ja meille se tuotti mielihyvää. Naapurikunnassakaan maailma ei lopulta kaatunut vaan kaikkien ymmärrys lisääntyi.

Nyt sitä naurua vasta tarvitaan  

Risto Siilasmaa totesi kirjassaan Paranoidi optimisti (linkki), että hallituksen kokoukset pitäisi aloittaa yhteisellä naurulla. Parhaillaan suomalaisyritysten hallitustksen kokouksissa käsitellään vaikeita asioita, ja v. Vaatimus nauraa on helppo ymmärtää väärin. Naamahan pitää olla rutussa, koska asiakin on vakava.  

Mutta jJuuri nyt sitä naurua tarvitaan. Tieteellinen tutkimus kertoo, että nauru lisää happea aivoissa, stimuloi sydäntä, keuhkoja ja lihaksia sekä vapauttaa endorfiinejä – mielihyvähormoneja (linkki). Nauru on siis sallittu ja itse annosteltavissa oleva ”lääke”, joka vaikuttaa myönteisesti mielialaan ja johtaa parempiin päätöksiin.  

Hallitushuoneen nauru ennen vaikeita leikkauspäätöksiä on siis yhtä merkittävää kuin ukrainalaisten stand-up- koomikkojen pommisuojissa heittämät keikat (linkki). Niissä Vvenäjän julma hyökkäyssota saa armotonta huumori-, ironia-, ja satiirikyytiä. Suuren tuskan äärellä nauru auttaa jaksamaan. Nauru tuo toivon paikalle.  

Nauru on kuin öljyä. Se vähentää kitkaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Se lisää empatiaa ja yhdistää yli kulttuurirajojen.

Älä siis ennakkoluuloisesti tuomitse tai paheksu edes arkun äärellä naurajaa, vaan liity mukaan. Se tekee tuskaansa helpottavan surijan lopulta onnelliseksi – samoin ja myös sinut.