Toukokuun droonikohu osoitti, että ydinongelma ei ollut niinkään fyysinen uhka kuin viestinnän epäonnistuminen. Kriisiviestintää pitää harjoitella. Kiinnitä erityistä huomiota näihin kolmeen asiaan, jotta pärjäät itse paremmin täpärässä paikassa.

Heräsin 15. toukokuuta siihen, että hävittäjä lentää matalalla Pukinmäen yllä. Ääni oli poikkeava, mutta en varsinaisesti pelästynyt. Myöhemmin aamukahvia särpiessä asiaan tuli sitten selitys: Uudellemaalle oli annettu droonien takia vaaratiedote.

Ja mistä sain tiedon? Helsingin Sanomien uutisesta. Aivan yhtä hyvin olisin voinut olla siinä kohtaa jo matkalla töihin, suloisen tietämättömänä yläilmoissa uhkaavasta vaarasta. No, onneksi drooneja ei sitten Helsingin taivaalla lopulta nähty.

Olennaista kuitenkin on, mistä EN saanut tietoa. Ei hälyttänyt puhelin, ei tullut tekstiviestiä. 112-sovellus oli ladattu puhelimeen joskus kuukausia aiemmin, mutta se pysyi mykkänä. Androidin älykkäät asetukset sen olivat mykistäneet, mutta ei päivitettykään versio kuulemma ollut juuri sen avuliaampi.

Toisin sanoen sokkona mentiin, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.

Viestintä epäonnistui

Kohun ytimessä ollut 112-sovellus epäonnistui usealla tavalla. Kaikki käyttäjät eivät saaneet vaaratiedotetta. Osa sai tiedon liian myöhään. ”Vaara ohi” -viesti viivästyi ilmeisesti teknisen häiriön vuoksi. Lopulta tilanteesta syntyi lisähämmennystä, kun ilmeni, ettei drooneja tiettävästi kukaan Suomen lähistöllä edes havainnut.

Tuloksena oli tietenkin mielipahaa ja peitsen kalistelua mediassa. Droonikohun isoin juttu ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti sovelluksen vika tai ulkopuolinen uhka. Kyseessä oli ennen kaikkea viestintätilanne, joka epäonnistui useassa kohdassa.

Sokerina pohjalla oli tietenkin valtion aikanaan epäonninen päätös panostaa nimenomaan 112-sovellukseen sekä nyt edessä oleva – potentiaalisesti kallis – korvaavan ratkaisun kehitystyö, mutta ehkä se on toisen blogin aihe.

Tekninen valmius ei riitä

Mitä toukokuun 2026 droonikohusta sitten voi oppia?

Ainakin sen, että ihmiset eivät säikähdä hälytystä itsessään. Droonit, siinä missä kyberuhat ja hybridivaikuttaminenkin, ovat osa 2020-luvun eurooppalaista arkea. Viranomaisten oli pakko toimia, kun aiemmin keväällä räjähdelastissa olevia lennokkeja oli päätynyt härmäläiseen pusikkoon kenenkään estämättä. Vaaratiedote itsessään ei ollut ongelma.

Me kuitenkin odotamme, että viestintä toimisi edes perustasolla. Informaation pitäisi olla saavutettavaa, ajantasaista ja johdonmukaista. Droonikohussa mikään näistä ei toteutunut kunnolla.

Viestinnän onnistuminen on yhtä tärkeä asia kuin itse tekninen valmius. Jos viesti vääristyy tai ei saavuta yleisöään oikein, koko tapaus värittyy yleisön silmissä negatiivisesti – huolimatta siitä, miten tehokkaasti instanssit kulissien takana toimivat.

Kriisiviestintä: muista nämä

Valtiovallan lisäksi tapauksesta voivat oppia tietoturvan ja kriittisen infrastruktuurin kanssa operoivat toimijat. Kyberkriisi voi iskeä odottamatta.

1. Kanavariippuvuus on riski. Jos viestisi on yhden sovelluksen varassa, se ei ole kriisiviestintää. Miten sinun viestisi saavuttaa olennaisen yleisön?
2. Kriisiviestintää pitää harjoitella. Valmistautuminen, nopea reagointi ja tehokas viestintä ovat keskeisiä kyberkriisien hallinnassa. Valmistautuminen ja roolien selkeys ratkaisevat tilanteessa, jossa aikaa ei ole. Kriisisimulaatio on hyvä tapa kouluttaa henkilöstöä.
3. ”Vaara ohi” on tärkeä viesti. Pidä huolta siitä, että kerrot yleisölle, kun tilanne on ohi. Suomessa viranomaiset pitivät asianmukaisen debriefing-tilaisuuden, jossa tilanne purettiin ja huhuilta katkottiin siipiä. Yksityisellä puolella myös henkilöstöllä on oikeus tietää, mitä tapahtui.

Ei riitä, että yritysten järjestelmät tai sisäiset prosessit toimivat näennäisesti. Niiden täytyy myös onnistuneesti viestiä toimivansa. Jos viesti ei tule perille, suuren yleisön näkökulmasta mikään ei toimi.

Läheltä piti? Tutustu Netprofilen palkittuun kriisiviestinnän H72X-malliin ja pidä huoli siitä, että henkilöstösi tietää, miten toimia jo ennen kuin ikäviä asioita tapahtuu.