Tekoäly on finanssialan uusi lempilapsi: Se seuloo dataa nopeammin kuin yksikään analyytikko, löytää poikkeamia, torjuu petoksia ja auttaa asiakkaita. Mutta miten tekoäly oikeastaan päättää, kuka saa lainaa ja kuka ei? Entä jos algoritmi suosii vahingossa vain tiettyjä asiakasryhmiä? Kuka on vastuussa, jos tekoäly tekee virheen? Ja miten viestintä liittyy tähän?  

Yksi asia on varma: tekoäly ei voi rakentaa luottamusta ilman ihmisiä ja luottamusta ei voi rakentaa ilman viestintää. Erityisesti tarkoin säännellyllä finanssialalla on tärkeää kertoa, mitä tekoäly tekee, mitä se ei tee – ja miksi siihen kannattaa luottaa. Tässä kohtaa compliance-vaatimukset nousevat näyttämölle – ja niiden rinnalla viestintä.  

Compliance eli sääntelyn ja vaatimustenmukaisuuden noudattaminen tarkoittaa sitä, että yritys toimii lakien, säädösten ja viranomaisvaatimusten mukaisesti. Lisäksi siihen kuuluu eettinen ulottuvuus: vastuullisesti tulee toimia myös silloin, kun laki ei vielä ota kaikkea huomioon.  

Toisin sanoin compliance on yhtä aikaa suojakilpi ja kompassi: se suojelee yritystä sanktioilta ja ohjaa toimintaa kohti luottamusta ja kestävää liiketoimintaa. Ei ole sattumaa, että EU:n AI Act painottaa läpinäkyvyyttä ja selitettävyyttä. Tekoäly saa olla monimutkainen, mutta siitä kertova viestintä ei. 

Teknologia ei voi yksin lunastaa luottamusta 

Moni yritys lähestyy tekoälyä IT-projektina, vaikka todellisuudessa se on myös yrityksen sisäinen, ja myös ulkoinen, kulttuurimuutos. Jos sidosryhmät ei ymmärrä, miten tekoälyä käytetään vastuullisesti, compliance ei pelasta. Heille pitää tarjota ymmärrettävää tietoa ja siinä viestintä on pääroolissa. Sisäisellä ja ulkoisella viestinnällä on tässä ratkaiseva osa. 

Tekoäly ei koskaan selitä itse itseään. Rahoitusalan sidosryhmille, asiakkaille ja regulaattoreille tämä ei kuitenkaan riitä. Hyvä viestintä AI:sta ei siis tarkoita hypetystä, jargon-kuorrutetta tai salailua. Luottamus syntyy siitä, että kaikki sidosryhmät olevansa kartalla – ei siitä, että yritys kuulostaa teknisesti ylivoimaiselta. Tämä tarkoittaa kolmea asiaa: 

• Proaktiivisuutta – kerrotaan tekoälyn käytöstä ennen kuin joku kysyy – tai kyseenalaistaa. 
• Selkeyttä – monimutkaiset asiat esitetään niin, että myös ei-tekninen lukija ymmärtää. 
• Rehellisyyttä – uskalletaan sanoa ääneen myös rajoitteet ja riskit. 

Henkilöstön ja sidosryhmien on ymmärrettävä, mitä tekoäly tekee ja mitä se ei tee, jotta teknologiaan voidaan suhtautua luottavaisesti ja sen mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Samalla eettiset periaatteet on viestittävä selkeästi.   

Aivan yhtä tärkeää on myös rakentaa yhteinen kieli teknologian, liiketoiminnan sekä sidosryhmien välille. Tekoälystä tulee aidosti hyödyllinen työkalu vasta silloin, kun kaikki osapuolet ymmärtävät toisiaan ja näkevät, miten teknologia palvelee koko organisaation tavoitteita. Kun tekoälystä puhutaan avoimesti, se ei ole pelottava musta laatikko, vaan arjen työkalu.

 Kun kaikille on selkeää, miten tekoälyä sovelletaan, missä sen rajat kulkevat ja miten sen tuottamia tuloksia tulkitaan, teknologia muuttuu mustasta laatikosta arjen apuriksi. Eettiset periaatteet on vietävä käytäntöön selkeästi ja toistuvasti, jotta ne eivät jää irrallisiksi lupauksiksi. Lisäksi viestinnän avulla rakennetaan yhteinen kieli teknologian, liiketoiminnan ja sidosryhmien välille – sillä vain yhteisymmärryksessä tekoälyn hyödyt voidaan lunastaa täysimääräisesti.  

Ja jos virheitä tapahtuu, niitä ei voi sysätä koodin syyksi – vastuu säilyy loppukädessä aina ihmisellä. Viestinnän tehtävä on tehdä tämä kaikki näkyväksi ja ymmärrettäväksi: kertoa selkeästi, miten tekoäly toimii, millaisia rajoitteita sillä on ja mitä kontrollimekanismeja on käytössä. 

Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: onko teidän organisaationne AI-strategiassa huomioitu myös viestintä? Me autamme mielellämme!

Artikkelikuva: Photo by Arya Dubey on Unsplash